Klas Roosin laiva s/s Mongala . Laiva oli varustettu nostokurjin ja sähkösahoin, koska se raivasi nousuveden kuljettamia kaatuneita mangrovepuita, jotka vaaransivat liikenteen joella. Kuva Saga Roosin valokuva-albumi. Kulttuurien museo.

Kapteeni Klas Roos miehistöineen Kongojoella. Klas Roos oli työskennellyt Kongojoella 20-luvun puolivälistä saakka ”toisena luutnanttina” mittauslaivalla, jolla mitattiin, luodattiin, siirrettiin merimerkkejä ja piirrettiin karttoja. Kongojoki oli jaettu kuuteen mittausalueeseen, ja työ niillä jatkui koko ajan, koska hiekkasärkät muuttivat paikkaa alinomaa. Suoritettuaan 1928 Turussa merikapteenin tutkinnon Roos sai jokilaivan päällikkyyden vuonna 1930. Kuva Saga Roosin valokuva-albumi. Kulttuurien museo.

Päähine, kalyeem, tehty juuttikankaasta, raffiakuidusta, kaurikotiloista ja lasihelmistä. Hatut olivat kuba-kansalle arvoaseman ja johtajuuden näkyviä tunnuksia. Korkeaa kartiomaista hattua saivat käyttää vain iäkkäät arvohenkilöt. Vainajat puettiin hautajaisia varten hienoihin päähineisiin, joissa heidät myös haudattiin. Kuva Markku Haverinen. Museovirasto.

Kuba-kylä Sankurujoen pohjoispuolella. Edessä nuori päällikkö, joka myi Saga Roosille tanssirummun. Tämä sorjakasvuinen nuorukainen on pukeutunut väljään punaiseen raffiahameeseen, jota reunustaa sininen päärme ja rivi eräänlaisia näkinkenkiä. Näitä näkinkenkiä käytettiin rahan asemesta ennen valkoihoisten Kongoon tuloa. Kuva Saga Roosin valokuva-albumi. Kulttuurien museo.

Puinen ns. tam-tam -rumpu, jollaisella mm. säestettiin tanssia ja ilmoitettiin tärkeistä tapahtumista. Kädenmuotoista kahvaa pidetään kuba-kansan sotilassalaseuran tunnuksena. Kuva Markku Haverinen. Museovirasto.

Saga Roos pelasti takajalkansa loukanneen apinanpoikasen, jonka emo oli ammuttu. Muutaman päivän ikäisen apinalapsen hengissä pysyttäminen ei ollutkaan aivan helppoa. … Pay-pay-hedelmää, johon oli sekoitettu säilömaitoa, syötin sille kumiletkulla varovasti … Suureksi ilokseni heiveröinen, lepattava elämänliekki ei sammunut …. Ja pian Pelle olikin koko laivan lemmikki. Kuva Saga Roosin valokuva-albumi. Kulttuurien museo.

Puusta veistetty kaksoisniskatuki äitiä ja lasta varten, kuba-kansa. Kuva Markku Haverinen. Museovirasto.

Paikalliset melovat kanoottejaan, pirogeja, seisten. Kongojoki. Kuva Saga Roosin valokuva-albumi. Kulttuurien museo.

Kun laiva poikkesi joenvarsikylässä, tavattiin monilapsinen perhe. Kuva Saga Roosin valokuva-albumi. Kulttuurien museo.

Puinen istuin. Naishahmon tai -hahmojen kannattelemat istuimet symboloivat omistajiensa, päälliköiden, arvovaltaa ja yhteyttä esiäiteihin. Istuimia säilytettiin piilossa ja ne otettiin esille vain harvoin, sillä niitä pidettiin ensisijaisesti hengille tarkoitettuina. Luba- tai songe-kansa. Pania Mutombo. Hankkinut koneenkäyttäjä Oskari Järvinen 1905−1908. Kuva Markku Haverinen. Museovirasto.

Ns. heittoveitsi, tehty raudasta, puusta, nahasta ja kasvikuidusta. Heittoveitsi-sana on harhaanjohtava, sillä aseiden heittäminen ei aina ollut edes mahdollista terän tai kahvan muodon vuoksi. Taistelussa aseella on yleensä vain uhkailtu, mutta heitettäessä sillä on yritetty vahingoittaa vastustajan tai hänen hevosensa jalkoja. Heittoveitset ovat olleet maksuvälineitä ja rituaali- tai statusesineitä etenkin 1900-luvun alusta lähtien. Luba-kansa, Lomamijoki. Hankkinut koneenkäyttäjä Viktor Huotari 1905−1908. Kuva Markku Haverinen. Museovirasto.

Sankurujoen varrella Etelä-Kongossa asuneen dengese-heimon miehiä päässään naamiot, jotka Saga Roos hankki vaihtokaupalla kokoelmiinsa. Naamiot maksoivat pari kaunista huopaa ja kaupantekijäisiksi pussillisen ruutia. Kuva Saga Roosin valokuva-albumi. Kulttuurien museo.

Puinen kifwebe-naamio, jollaista käytettiin päällikön kuoltua ja muissa yhteisön muutostilanteissa. Naamioita käytettiin myös noitienkarkotusrituaalissa kahden nahka- ja raffiakuituasuisen tanssijan esittäessä mies- ja naispuolisia henkiä. Luba-kansa. Hankkinut koneenkäyttäjä Viktor Huotari 1905−1908. Kuva Matti Huuhka. Museovirasto.