Gustaf Johan RAMSTEDT (1873−1950)
Gustaf Johan RAMSTEDT (1873−1950)
Gustaf Johan RAMSTEDT (1873−1950)
Gustaf Johan RAMSTEDT (1873−1950)
Esineitä ja kenttäkuvia Mongoliasta
Esineitä ja kenttäkuvia Mongoliasta
Esineitä ja kenttäkuvia Mongoliasta
Esineitä ja kenttäkuvia Mongoliasta
Kartta
Kartta
Kartta
Kartta
G. J. RAMSTEDT
kielentutkija
Aikoen papiksi G. J. Ramstedt opiskeli klassisia kieliä Keisarillisessa Aleksanterin-Yliopistossa. Hän kiinnostui kuitenkin kielitieteestä ja väitteli vuonna 1903 tohtoriksi mongolin kielen verbiopista. Ramstedtista tulikin modernin mongolistiikan uranuurtaja, ja hän taisi ja tutki lukuisia muitakin kieliä. Vuosina 1898–1912 hän teki seitsemän tutkimusmatkaa Siperiaan, Keski-Aasiaan ja Mongoliaan.
Yhden Mongolian-matkoistaan Ramstedt teki vuonna 1909 yhdessä arkeologi Sakari Pälsin kanssa. Matkan tarkoitus oli tutkia kivikirjoituksia. Samalla hankittiin esinekokoelma, joka sisältää mm. mongolipukuja, 63 tiibetinbuddhalaista thangka-ikonia sekä Wutai Shanin luostarivuoren kartan.
Ramstedt nimitettiin altailaisen kielentutkimuksen dosentiksi vuonna 1906 ja professoriksi vuonna 1917. Vuosina 1919–1929 hän toimi Suomen asiainhoitajana Japanissa.
Ramstedt oli myös tunnettu raittiusmies ja kirjoittaja, joka tieteellisten teosten lisäksi julkaisi mm. matkakertomukset Seitsemän retkeä itään 1898–1912 (1951) ja Lähettiläänä Nipponissa. Muistelmia vuosilta 1919–1929 (1950).
G. J. Ramstedt.
Kuva V. A. Rautell. Museovirasto.
G. J. Ramstedt sekä kokki Baldzir vuoden 1909 Mongolian-retkellä. Pääkaupunki Urgasta (nyk. Ulaanbaatar) luoteeseen sekä eteläisille aroille suuntautuneilla matkoilla Ramstedt ja Pälsi tottuivat syömään paikalliseen tapaan pelkkää lihaa ilman suolaa. Kuva Sakari Pälsi. Museovirasto.
Mongolian ruohoarojen paimentolaiselämää: lammaslauma ja ratsastava paimen. Kuva Sakari Pälsi. Museovirasto.
Matkalla tavattu šamaani Otsir Böö oli myydä pukunsa ja rumpunsa Ramstedtille ja Pälsille kymmenestä ruplasta, mutta hänen vaimonsa suuttui aikeesta kertoen puvun ja tarpeiden olevan seitsemän sukupolven perintöä. Bajangolin laakso. Kuva Sakari Pälsi, oikealla suurennos. Museovirasto.
Muinaisturkkilaisia hautamuistomerkkejä. Mongolilamat pitivät niitä pakanallisina ja siksi monen veistoksen pää oli katkaistu. Ongijoki. Kuva Sakari Pälsi. Museovirasto.
Nelikulmaisen paaluaitauksen ympäröimille pihoille pystytetyt jurtat olivat tavallisia kansanasumuksia Mongolian pääkaupungissa Urgassa (nyk. Ulaanbaatar). Kiinteitä rakennuksia kaupungissa olivat temppelit ja kiinalaisten ja venäläisten kauppiaiden talot. Kuva Sakari Pälsi. Museovirasto.
Urgan yliopiston buddhalaisia opiskelijamunkkeja. Yliopisto oli lähinnä pappisseminaari, jossa opetettiin myös tähtitiedettä ja lääketiedettä. Opiskelijoita oli parikymmentä tuhatta, mutta monet heistä viettivät etupäässä joutilasta elämää. Kuva Sakari Pälsi. Museovirasto.
Handu-tse-wangin luostarin rahastonhoitaja perheineen. Luostari sijaitsi yli 400 km päässä Urgasta. Ramstedt ja Pälsi kävivät pyytämässä lupaa kaivauksille sen lähialueilla, mutta sitä ei suoraan myönnetty. - Urgasta hankittiin samantapaiset puvut museokokoelmiin. Kuva Sakari Pälsi. Museovirasto.
Ylhäisen maallikkomiehen pukuun kuuluva päähine. Ramstedt ja Pälsi hankkivat Urgasta sekä naisen että miehen vaatekerrat. Kuva Timo Syrjänen. Museovirasto.
Matkalaiset seurasivat tiibetinbuddhalaista rituaalitanssia Handu-tse-wangin luostarissa. Juhlapaikkana oli suuri aukio päätemppelin edessä. Kuva Sakari Pälsi. Museovirasto.
Buddha Šākyamunia esittävä thangka-ikoni. Ramstedt ja Pälsi hankkivat Kiinassa Wutai Shanin luostarivuorella maalattujen tiibetinbuddhalaisten thangkojen kokoelman Urgasta välittäjän kautta. Kokoelmaan kuuluu 63 uutta thangkaa, joita ei ole kehystetty eikä vihitty rituaalikäyttöön. Kuva Osmo Thiel.
Intialainen filosofi Nāgārjuna (n. 150–250 j.a.a.) kuvattuna Buddhan tunnusmerkein: kädet oppia julistavassa eleessä ja kampauksena ushnīsha-nuttura. Nāgārjuna on yksi varhaisen buddhalaisuuden tärkeimpiä henkilöitä. Hän mm. kehitti mahāyāna-suuntauksessa keskeistä tyhjyyden eli pysymättömyyden käsitettä. Kuva Osmo Thiel.
Naispuolinen jumalolento, ’pilvikeiju’ Sarvabuddhadākinī juomassa voitettujen demonien verta. Sarvabuddhadākinīhin liittyvät mietiskelyharjoitukset ovat tarkoin varjeltuja. Uskotaan, että häntä rukoilemalla voi jo tämän elämän aikana vapautua jälleensyntymien kiertokulusta. Kuva Osmo Thiel.
Wutai Shanin panoraamakartta, väritetty puupainate, 1846. Viileiden ja kirkkaiden vuorten karttaluonnos esittää Kiinassa Shanxin maakunnassa sijaitsevaa Wutai Shanin vuorta luostareineen ja temppeleineen. Wutai Shan eli ’viisi terassia’ yhdistetään tiibetinbuddhalaisuudessa transkendenttisen viisauden bodhisattva Mañjušrīhin. Kiinan-, tiibetin- ja mongolinkieliset tekstit käsittelevät Mañjušrīhin liittyviä ennustuksia. Kuva Osmo Thiel.
Wutai Shan on yksi Kiinan tärkeimmistä pyhiinvaelluskohteista. Ennen 400-luvulla alkanutta buddhalaistumista vuori oli taolainen mietiskelypaikka. C. G. Mannerheim tapasi Wutai Shanissa Tiibetistä Iso-Britannian sotajoukkoa paenneen Dalai Laman vuonna 1908. Yksityiskohta panoraamakartasta. Kuva Osmo Thiel.
<
>
Bambergs Schulwandkarte. Carl Chun, Inh. Bernh. Fahrig, Geographischer Verlag, Berlin. Kuva Markku Haverinen. Museovirasto.
G. J. Ramstedt ja Sakari Pälsi matkustivat vuoden 1909 Mongolian-retkelleen Pietarista Siperian-rataa Verhneudinskiin (ny. Ulan-Ude), josta jatkoivat hevospelillä Mongolian pääkaupunkiin Urgaan (nyk. Ulaanbaatar). Ensimmäinen tutkimusmatka suuntautui Urgasta luoteeseen. Toisen matkan he tekivät etelän aroille ja jokilaaksoihin kohti Gobin autiomaata.
