Gustaf Nils Adolf NORDENSKIÖLD (1868−1895)
Gustaf Nils Adolf NORDENSKIÖLD (1868−1895)
Gustaf Nils Adolf NORDENSKIÖLD (1868−1895)
Gustaf Nils Adolf NORDENSKIÖLD (1868−1895)
Esineitä ja kuvia Mesa Verdestä
Esineitä ja kuvia Mesa Verdestä
Esineitä ja kuvia Mesa Verdestä
Esineitä ja kuvia Mesa Verdestä
Kartta
Kartta
Kartta
Kartta
GUSTAF NORDENSKIÖLD
geologi
Gustaf Nordenskiöld oli A. E. Nordenskiöldin ja Anna Maria Mannerheimin poika. Hän opiskeli Uppsalassa geologiaa, kemiaa ja kasvitiedettä ja valmistui maisteriksi 1890. Samana vuonna hän osallistui isänsä johtamalle tutkimusretkelle Huippuvuorille, mutta sairastui matkalla keuhkotuberkuloosiin. Toipuakseen hän matkusti Napoliin ja sieltä Yhdysvaltoihin 1891.
Coloradossa Nordenskiöld kuuli Mesa Verden pöytävuoren esihistoriallisista asuinpaikoista ja jäi isänsä rahoituksen turvin tutkimaan raunioita 3 kuukaudeksi. Kaivauksissa löytyi yli 600 anasazi-intiaanien esinettä 500−1300-luvulta, valokuvanegatiiveja kertyi noin 240. Pitkään jatkuneiden ryöstökaivausten jälkeen Nordenskiöld kehitti menetelmän, johon kuului muistiinpanojen tekeminen, piirrokset, valokuvaus sekä materiaalianalyysit, ja aloitti näin tieteellisen arkeologian Yhdysvaltain lounaisosan muinaisjäännöksillä.
Kun Nordenskiöld oli viemässä kokoelmaa pois Yhdysvalloista, lähiseudun asukkaiden parissa oli virinnyt kulttuuriperinnön maastavientiä vastustava kotiseutuliike ja hänet pidätettiin. Hän ei kuitenkaan ollut rikkonut mitään lakia ja saattoi tuoda esineet Tukholmaan. Suomalainen mesenaatti H. F. Antell osti kokoelman, joka siirtyi Valtion historialliselle museolle hänen testamenttilahjoituksensa kautta 1909.
Kaksi vuotta ennen varhaista kuolemaansa Nordenskiöld julkaisi klassikoksi muodostuneen tutkimuksensa The Cliff Dwellers of the Mesa Verde (1893).
Gustaf Nordenskiöld 19-vuotiaana
ylioppilaana Tukholmassa 1887.
Kuva Museovirasto.
Pueblojen esivanhemmiksi katsotut anazasi-intiaanit asuivat Mesa Verden suojaisissa luolissa noin 0–1300 j.a.a. kestäneen kulttuurinsa alku- ja loppuvaiheessa. Raunioituneita kyliä on useita. Cliff Palaceksi nimetyssä kylässä oli 217 asuin- ja varastohuonetta ja 23 seremoniasalia. Asukkaita lienee ollut kolmatta sataa. Kuva Gustaf Nordenskiöld. Museovirasto.
Vaatimatonta ruukkua käytettiin siementen idätykseen ns. korinpunojien kaudella (500−700 j.a.a.). Ruukuissa idättäminen säästi kuivilla alueilla kasteluvettä. Kuva Rauno Träskelin. Museovirasto.
Makkaratekniikalla valmistettuja maalaamattomia ruukkuja käytettiin luultavasti keittoastioina. Ruukku on haljennut ja tuettu jukkapunoksin. Se ajoittuu ns. pueblokaudelle (1150−1300 j.a.a.). Kuva Matti Huuhka. Museovirasto.
Navajo-kanjonin maisema kertoo alueen vaikeakulkuisuudesta. Sateet ja joet ovat uurtaneet kanjonit ja luolat huokoisesta hiekkakivestä ja saviliuskeesta muodostuviin kallioihin. Rapautuminen on edelleenkin käynnissä. Kuva Gustaf Nordenskiöld. Museovirasto.
Muki pueblokaudelta (1150−1300 j.a.a.). Astioiden porras-, kolmio-, siksak- ja viivakuviointi lienee kuvannut luonnonilmiöitä, kuten sadetta ja salamointia. Kuva Matti Huuhka. Museovirasto.
Nordenskiöldin seurueeseen kuuluneet John ja Alfred Wetherill ruokatauolla. Wetherillit olivat paikallisia karjatilallisia, jotka olivat löytäneet suurimmat rauniot vuonna 1888, kaivaneet niillä runsaasti ja myyneet esineistöä eteenpäin. Kuva Gustaf Nordenskiöld. Museovirasto.
Kannellinen kiva-ruukku, jollaisissa säilytettiin rituaalivälineitä miesten seremoniataloissa. Ruukku on pueblokauden hienointa keramiikkaa (1150−1300 j.a.a.). Kuva Rauno Träskelin. Museovirasto.
Pyöreäpohjainen kiva-huone oli miesten seremonia- ja asuintila. Se rakennettiin maan alle. Keskellä huonetta oli tulisija, ja katossa ollut aukko toimi sekä savuaukkona että ovena ja ikkunana. Seinänvieruskorokkeella istuu joku Wetherillin veljeksistä. Kuva Gustaf Nordenskiöld. Museovirasto.
Saviastia on hautalöytö ja ajoittuu pueblokaudelle (1150−1300 j.a.a.). Matkalle tuonpuoleiseen hautaan laitettiin tarve-esineitä ja ruokaa. Anasazien uskonnollisesta elämästä ei edelleenkään tiedetä paljoa. Aurinkoa ja kuuta palvottiin, ja astian hakaristikuvio saattaa symboloida aurinkoa tai vuodenkiertoa. Kuva Rauno Träskelin. Museovirasto.
Hauta Pool-kanjonissa. Ennen anasazi-kulttuurin hiipumista 1300-luvulle tullessa Mesa Verdessä lienee ollut 5000 asukasta. Suurimmaksi syyksi kylien hylkäämiseen arvellaan 1270-luvulla alkanutta pitkää kuivaa kautta ja sitä seurannutta nälänhätää. Kuva Gustaf Nordenskiöld. Museovirasto.
Hautaus yläpuolelta nähtynä. Vainaja asetettiin sikiöasentoon, käärittiin kalkkunanhöyhenvaippaan ja peitettiin pajumatolla. Varsinaisia hautausmaita ei ollut, vaan vainajat haudattiin muuten sopiviin paikkoihin, kuten luoliin ja vuoren laelle. Piirros Nordenskiöldin teoksesta The Cliff Dwellers of the Mesa Verde (1893).
Kalkkunanhöyhenistä ja jukkanyöristä koostuva vaatteen tai peitteen palanen. Kalkkuna oli tärkeä kotieläin, josta käytettiin lihan ja luiden ohella hyödyksi myös höyhenet valmistamalla niistä talvivaatteita. Kuva Matti Huuhka. Museovirasto.
Ruukunpala, johon on kuvattu lintu (1150−1300 j.a.a.). Muita esittäviä aiheita Mesa Verden keramiikassa olivat mm. pedon kynnet, sisiliskot ja joskus ihmishahmot. Ruukunteko oli naisten työtä. Kuva Matti Huuhka. Museovirasto.
Kolme kuukautta kestäneiden kaivausten jälkeen Nordenskiöld teki ratsastusmatkan Grand Canyonille ja Arizonaan. Hän vieraili hopi-intiaanien kylissä, jotka oli valinnut Mesa Verden asuinpaikkojen vertailukohdaksi niiden suhteellisen pitkään jatkuneen eristyneisyyden takia. Kuva Gustaf Nordenskiöld. Museovirasto.
<
>
Bambergs Schulwandkarte. Carl Chun, Inh. Bernh. Fahrig, Geographischer Verlag, Berlin. Kuva Markku Haverinen. Museovirasto.
Mesa Verde -vuori sijaitsee Yhdysvaltojen lounaisosassa Coloradon ylängöllä. Espanjalaiset siirtolaiset antoivat tasalakiselle, paikoin 2600 metriä merenpinnasta kohoavalle vuorelle sen vihreää pöytää tarkoittavan nimen. Vuoren laella ja sitä halkovissa kanjoneissa asui n. 0–1300 j.a.a. ns. anasazi-intiaaneja, jotka lienevät nykyisten pueblojen esivanhempia.