Carl Gustaf Emil MANNERHEIM (1867–1951)
Carl Gustaf Emil MANNERHEIM (1867–1951)
Carl Gustaf Emil MANNERHEIM (1867–1951)
Carl Gustaf Emil MANNERHEIM (1867–1951)
Esineitä ja matkakuvia
Esineitä ja matkakuvia
Esineitä ja matkakuvia
Esineitä ja matkakuvia
Kartta
Kartta
Kartta
C. G. MANNERHEIM eversti
C. G. Mannerheim syntyi Askaisissa Louhisaaren linnassa. Hän aloitti opintonsa 1882 Haminan kadettikoulussa, kirjoitti ylioppilaaksi 1887 Helsingissä ja jatkoi opintoja Pietarissa Nikolain ratsuväenkoulussa. Upseerina hän aloitti palvelunsa Aleksanterin rakunarykmentissä Puolassa, ja palasi Pietariin Chevalier-kaartiin 1891.
Mannerheim lähti vapaaehtoisena Venäjän-Japanin sotaan vuosiksi 1904 – 1905. Seuraavana vuonna hän lähti uudelleen matkalle, nyt ratsain everstiksi ylennettynä kaksivuotiselle tiedustelu- ja tutkimusmatkalle halki Keski-Aasian määränpäänä Beijing. Tarkoitus oli arvioida Kiinan sotavoimien tilaa ja maan hallituksen aloittamien uudistusten toteutumista Venäjän lähialueilla. Matka naamioitiin tieteelliseksi tutkimusmatkaksi. Peitetarinan ylläpitämiseksi Mannerheim keräsi ja dokumentoi Kansallismuseolle päätyneen yli tuhannen esineen kokoelman Keski-Aasian kansoilta, mm. kirgiiseiltä, uiguureilta, kalmukeilta ja tiibetiläisiltä. Kokoelmaa täydentää yli 1300 valokuvanegatiivia. Osa esineistä jäi Mannerheimin omistukseen, ja ne ovat nähtävänä hänen kotimuseossaan. Kokoelmaan kuuluvat käsikirjoitukset ja kartat tulivat Suomalais-Ugrilaisen Seuran haltuun. Matkakertomus Matka Aasian halki I – II julkaistiin suomeksi 1940 – 1941.
Mannerheim siirtyi 1909 Puolaan ja palveli ensimmäisessä maailmansodassa itärintamalla. Hän erosi Venäjän armeijasta 1917 ja toimi Suomen itsenäistymistä seuranneessa sisällissodassa senaatin joukkojen ylipäällikkönä ja 1918 – 1919 Suomen ensimmäisenä valtionhoitajana. Vuonna 1931 hänet nimitettiin puolustusneuvoston puheenjohtajaksi, ja toisessa maailmansodassa hän oli Suomen armeijan ylipäällikkö. Suomen marsalkan arvon hän sai täyttäessään 75 vuotta. Sodan lopulla 1944 eduskunta valitsi hänet tasavallan presidentiksi, mistä virasta hän sodan päätyttyä erosi. Hän asui viimeiset vuotensa Sveitsissä.
C. G. Mannerheim Venäjän lähetystön rakennuksiin kuuluvan majapaikkansa edustalla Kashgarissa Keski-Aasian-matkan alussa. Elo-lokakuu 1906.
Kuva C. G. Mannerheim. Museovirasto/Suomalais-Ugrilainen Seura.
C. G. Mannerheim hankki vuosien 1906–1908 tiedustelumatkallaan yli tuhannen esineen kokoelman Kiinan pohjoisosan vähemmistökansoilta. Kokoelma sisältää sekä arkielämän esineistöä että rituaaliesineitä, käsikirjoituksia ja arkeologisia löytöjä. Hän kirjoitti hankkimistaan esineistä tiedot korteille ja piti matkalla ottamistaan valokuvista tarkkaa kuvapäiväkirjaa. Kuva Rauno Träskelin. Museovirasto.
Savesta tehty ihmiskasvojen katkelma edustaa hellenistisen Gandharan kuvanveistokoulukunnan myöhäistä, Itä-Turkestanissa syntynyttä tyyliä (n. 500–600 j.a.a.). Mannerheim ei itse juurikaan suorittanut arkeologisia kaivauksia, vaan osti kokoelmaansa kuuluvat maalöydöt paikan päältä. Yotkan, 1906. Kuva Matti Huuhka. Museovirasto.
Juhla-asuisia uiguurinaisia Kök Rabatin kylässä, 1906. Uiguurit ovat Kiinan suurin turkinkielinen islaminuskoinen kansa ja maan länsiosan suurin vähemmistö. Melkein kaikki uiguurit asuvat Kiinan rajojen sisäpuolella Xinjiangin maakunnassa eli Itä- tai Kiinan Turkestanissa.
Kuva C. G. Mannerheim. Museovirasto/Suomalais-Ugrilainen Seura.
Uiguurinaisen kirjottu paitamekko, jossa on neljä korallihelmellä somistettua nappia. Mannerheim piti Kashgarin seudun naisia kauniimmin puettuina verrattuna Venäjän Turkestaniin. Khotan, 1906. Kuva Matti Huuhka. Museovirasto.
Puisia kankaanpainantalaattoja sekä painokangastilkkuja, joiden kuosit ja värit olivat tyypillisiä Itä-Turkestanissa. Uiguurit, Kashgar, 1906. Kuva Matti Huuhka. Museovirasto.
Kauppiaan firmaleimasin, uiguurit. Tukkukauppaa käytiin karavaanimajatalojen pihoilla, joille koottiin suuria varastoja. Mannerheim kuvaa arvostettuja Kashgarin kauppiaita, intialaisia ja kiinalaisia koronkiskureita sekä sitkeitä kulkukauppiaita, jotka hevosten tai aasien selkään kuormattuine tavaroineen etsivät paimentolaiset asiakkaat vaikeapääsyisimmiltäkin seuduilta. Kashgar, 1906. Kuva Matti Huuhka. Museovirasto.
Mannerheimin retkikunnan kulku Tian Shanin vuoriston ylittävässä Muzartin solassa kesti päiviä. Vaikeakulkuinen sola oli strategisesti tärkeä reitti Tekesjoen laaksoon. Maalis-huhtikuu 1907. Kuva C. G. Mannerheim. Museovirasto/Suomalais-Ugrilainen Seura.
Retkikunta ylittämässä Tekesjokea. Mannerheim kirjoitti päiväkirjaansa: Päähaara on noin 20 sylen levyinen ja näytti viileässä aamussa kunnioitettavalta nopeasti virtaava pintansa täynnä jääkappaleita. ... Kelpin-koirakin sai suorittaa ylimenonsa hevosen selässä, sillä se osoitti ehdotonta vastenmielisyyttä kylmää vettä kohtaan. Huhtikuu 1907. Kuva C. G. Mannerheim. Museovirasto/Suomalais-Ugrilainen Seura.
Muuttomatkalla olevan paimentolaisen kalmukkiperheen äiti lapsineen. Perheen jurtta ja muu omaisuus oli kuormattu miesten ajamien härkien selkään. Shato Musur Su, huhtikuu 1907.
Kuva C. G. Mannerheim. Museovirasto/Suomalais-Ugrilainen Seura.
Korallein ja turkoosein koristettu nuuskasarvi on hankittu tiibetiläisestä Labrangin luostarikaupungista. Luostarissa Mannerheim otettiin vastaan välttelevän kohteliaasti, mutta pyhiinvaeltajajoukot ja alemmat munkit uhkailivat häntä kiviä heitellen, ja myös esinehankintojen teko oli vaikeaa. Koillis-Tiibet, 1908. Kuva Matti Huuhka. Museovirasto.
Tiibetinkielinen käsikirjoitus. Tiibetinbuddhalaiseen kaanoniin eli Kanjuriin kuuluva viiden suutra-tekstin kokoelma ('viisi suojelijatarta', skr. Pañcarakshā, tiib. gZung ch’en sder lnga yin). Näitä tekstejä on Raamatun tapaan käytetty mm. tuomioistuimissa valaa vannottaessa. Käännetty sanskriitista. Labrang, Koillis-Tiibet, 1908. Kuva Matti Huuhka. Museovirasto.
Mannerheimin saavuttua Yulduzin laaksoon torguuttikalmukkien kaani oli matkustanut Beijingiin ja jättänyt tiibetiläisen vaimonsa hallitsemaan. G. J. Ramstedt oli vieraillut torguuttileirissä muutamaa vuotta aikaisemmin, ja hänen kirjeensä avulla Mannerheim pääsi tapaamaan arvonsa tuntevaa kaanitarta hänen koristeelliseen jurttaansa. Vaikka kaani oli tiukasti Kiinan viranomaisten valvonnassa, hänellä oli edelleen suurta vaikutusvaltaa. Kesäkuu 1907.
Kuva C. G. Mannerheim. Museovirasto/Suomalais-Ugrilainen Seura.
Kiinalaisvaruskunnan sotilaita harjoituksissa Turfanissa. Turfanin keidasalueen läpi oli kulkenut karavaanitie jo ensimmäisellä vuosisadalla j.a.a., ja länteen suuntautuva kansainvälinen kauppa lisäsi myöhemmin kulttuuriyhteyksiä. Kiinalainen vaikutus oli aina ollut vahva.
Syyskuu 1907. Kuva C. G. Mannerheim. Museovirasto/Suomalais-Ugrilainen Seura.
Eurooppalaiseen tapaan järjestetyt päivälliset Shaanxin ja Gansun maakuntien entisen varakuninkaan kunniaksi rakennetussa temppelissä Lanzhoussa. Keskellä silloinen varakuningas Sheng Yun, oikealla Mannerheim, toisena vasemmalla suurkaupungin eurooppalaisiin asukkaisiin kuulunut lähetyssaarnaaja Leo Van Dijk. Tammikuu 1908.
Kuva C. G. Mannerheim. Museovirasto/Suomalais-Ugrilainen Seura.
<
>
C. G. Mannerheimin tiedusteluretki 1906–1908 noudatteli Silkkitien reittejä Taklamakanin autiomaan pohjoispuolitse halki Itä- tai Kiinan Turkestanin eli Xinjiangin maakunnan sekä Gansun, Shaanxin, Henanin, Sisä-Mongolian, Shanxin ja Hebein maakuntien määränpäänä Beijing. Hän matkusti 14 000 km, josta 10 000 km ratsain. Tian Shanin vuoristo ylitettiin kuusi kertaa. Tiedustelutehtäväänsä liittyen Mannerheim mm. laati tiekarttoja 3087 km matkalta sekä piirsi 17 kaupungin asemakaavan.
Bambergs Schulwandkarte. Carl Chun, Inh. Bernh. Fahrig, Geographischer Verlag, Berlin. Kuva Markku Haverinen. Museovirasto.
