Himalajan-rautatie kulkee kylien halki aivan lähellä rakennuksia. Rata valmistui 1881 ja kuljetti brittejä vuoristoon lomanviettoon ja teeviljelmille. Myös suomalaiset lähetyssaarnaajat matkustivat tätä kapearaiteista rataa Himalajalle. Ghum bazar, postikortti. Kuva Suomen Vapaakirkko.

Tiibetiläistä runoilijaa ja joogia Milarepaa esittävä pienoisveistos on tarkoitettu amulettikotelon sisään. Tuhatluvun alussa elänyttä Milarepaa pidetään Tiibetin rakastetuimpana runoilijana ja pyhimyksenä. Hänet kuvataan usein toinen käsi korvallisella symboloimassa muun muassa yksinäisyyden rauhallisten kaikujen kuuntelemista. Himalaja, 1908. Kuva Sakari Kiuru. Museovirasto.

Ghumin lähetysasemalla pidetyn alakoulun tiibetiläisiä oppilaita 1900-luvun alussa. Kuva Suomen Vapaakirkko.

Pyykkipäivä lähetysasemalla, mahdollisesti Ghumissa. Heiskanen hankki Suomen-matkallaan varoja mm. myymällä esineitä museoon, ja palattuaan Intiaan hän osti lähetykselle Ghumista tilan, johon kuului useita rakennuksia. Kuva Suomen Vapaakirkko.

Tiibetinkielinen puupainate sisältää suutria eli opetustekstejä. Kirjan toi Suomeen Hilja Heiskasen lailla Suomen Allianssilähetyksen Himalajan-kentällä työskennellyt Ossian Eklund, ja museossa se liitettiin Heiskasen kokoelmaan. Himalaja, 1909. Kuva Sakari Kiuru. Museovirasto.

Muun muassa tiibetiläistä esineistöä esittelevä tunnistamaton näyttely, postikortti. Esinekeruu sekä näyttelytoiminta olivat tärkeä osa lähetystyötä harjoittavien liikkeiden toimintaa. Myös Hilja Heiskanen seurasi kansainvälistä esimerkkiä ja esitteli Suomen-lomallaan kentältä tuomaansa esineistöä. Kuva Suomen Vapaakirkko.

Kokoontaitettava alttaripöytä. Heiskanen kuvaa kotona tapahtuvaa jumalanpalvelusta: Sitten istuvat Laamat ympäri huonetta pienillä matoilla taikka pehmeillä patjoilla, talon varojen mukaan. Jokaisen eteen pannaan pieni pöytä, ja siihen kirja, teekuppi, soittokone y.m. Kun kaikki on valmiina istuvat pyhät miehet paikoilleen ikänsä ja arvonsa jälkeen. Himalaja, 1911. Kuva Ilari Järvinen. Museovirasto.

Hilja Heiskanen ja Ruth Suomessa bhutanilaisiin asuihin pukeutuneina. Heiskasen sylissään pitämä bangchung-rasia, jakku, kaulanauha, amulettikotelo, rannerengas sekä Ruthin rannerenkaat kuuluvat museon ostamaan kokoelmaan. Kuva Suomen Vapaakirkko.

Bangchung-korilautaset tai -rasia sisältää keitettyä riisiä, jota käytettiin paitsi ravintona, myös uhriaineena. Bangchung on yleinen esine Bhutanissa, mutta sitä käyttävät myös muut alueen kansat. Se toimii myös lompakkona tai minkä tahansa pikkutavaran sälyttämiseen, ja sitä voidaan kantaa povessa vaatteen alla. Himalaja, 1911. Kuva Kirmo Ekholm. Museovirasto.

Teekuppi jalustoineen. Kiinalainen posliinikuppi ajoittuu myöhäisen Qing-dynastian aikaan (1644– 1911). Se oli tuontitavaraa Tiibetiin tai muualle Himalajan alueelle, jossa kansi ja jalusta on valmistettu. Nuppina ollut helmi puuttuu. Heiskasen mukaan ”ylhäiset” käyttivät posliinikuppeja, eikä vieraisilla kuppia saanut juoda tyhjäksi, sillä se täytettiin heti uudelleen. Himalaja, 1908. Kuva Sakari Kiuru. Museovirasto.

Suurikokoisen voilampun Heiskanen oli ostanut kerjäläismunkilta. Sen sanottiin olevan peräisin Shigatsen luostarista Tiibetistä. Koska Tiibetissä oli runsaasti maitoa tuottavaa karjaa, voin tuotanto oli suurta. Sitä käytettiin ravintona ja teessä, ja ylijäämä annettiin uhrilahjaksi luostareille lampuissa poltettavaksi ja muihin rituaalitarkoituksiin. Vasemmalla suurennos yksityiskohdasta. Himalaja, 1911. Kuva Sakari Kiuru. Museovirasto.

Kankainen ”köyhän miehen” rukousmylly, jonka Heiskanen hankki Ghumista. Rukousmyllyjen sisältämät paperirullat on painettu täyteen pyhiä tekstejä, ja myllyä pyöritettäessä niiden katsotaan tulevan luetuiksi. Himalaja, 1911. Kuva Sakari Kiuru. Museovirasto.

Kaksipohjainen puurumpu, damaru. Rummun malli on omaksuttu Intiasta, jossa se on Shiva-jumalan tunnus ja ilmentää mm. vastakohtien ykseyttä. Tiibetinbuddhalaisuudessa rumpuja käytetään mm. pyhiä tekstejä luettaessa jumaluuksien huomion herättämiseksi, mysteerinäytelmissä sekä demonienkarkotusrituaaleissa. Himalaja, 1911. Kuva Sakari Kiuru. Museovirasto.