Valkoiseen pukeutuneita mareja matkalla uhrimetsään. Volgan mutkassa on aina asunut rinnan erikielisiä ja eri uskontoa tunnustavia kansoja. Kuvassa keskellä on luontouskovaisten marien uhrimetsä. Vasemmalla vuorien juurella on venäläinen ja oikealla tataarilainen kylä. Agathon Reinholmin akvarelli 1884. Museovirasto.

Kirjontakuvio hääliinasta. Mokšamordvalainen morsian kuljetettiin sulhastaloon vankkureilla, jotka katettiin suurikokoisella liinalla. Liinaan ommeltiin 13 kirjontakuviota, joiden uskottiin tuottavan onnea ja suojelevan pahalta. Boldovo, Penzan lääni, 1884. Kuva Matti Huuhka. Museovirasto.

Marilainen hääliina. Matkalla sulhastaloon morsiamen pää katettiin hapsureunaisella liinalla suojaksi pahoilta hengiltä. Liina kirjottiin täyteen onnea tuottavia merkkejä siten, että kirjonta oli molemmin puolin samanlaista. Hääliina oli perhekalleus, joka siirtyi sukupolvelta toiselle. Kilbahtino, Ufan lääni, 1884. Kuva Matti Huuhka. Museovirasto.

Setukaisnaisia Petserin luostarijuhlilla. A. O. Heikel vietti viikon ortodoksisten setukaisten kylissä entisen Pihkovan läänissä keväällä 1902. Häntä hämmästytti setukaisnaisten hopeakorujen runsaus. Heikel  merkitsi muistiin, että nuoren tytön rinnassa saattoi olla koruja yli 300 ruplan edestä. Kuva A. O. Heikel. Museovirasto.

Liiviläinen morsian. Kuurinmaalla asuvien liiviläisten häät olivat kaksipäiväiset pidot, jotka huipentuivat vihkimiseen luterilaisessa kirkossa. Häihin kuuluivat hääaterian lisäksi lahjaseremoniat ja tanssit, kuten poloneesi. Lähikuvassa liiviläinen vihkikruunu, pruuti kroon. Luterilaiset alkoivat käyttää vihkikruunua 1600-luvulla. Liiviläisillä se oli omatekoinen, tämän kruunun rautalangasta tehty runko on koristeltu monivärisillä lasihelmillä. Kuurinmaa, Latvia. Kuva A. O. Heikel 1902. Museovirasto.

Mokšamordvalainen vastavihitty nainen. Häiden aattona morsian hyvästeli morsiussaunassa ystävättärensä. Hän luovutti palmikkokorunsa parhaalle ystävättärelleen symboliksi tyttöajan päättymisestä. Häissä morsian pukeutui useaan paitaan. Omin käsin tehdyt puvut kertoivat varallisuudesta. Korukylläisen puvun hankki museon kokoelmiin mordvalainen valistaja Makar Jevsevjev Penzan läänistä vuonna 1910 A. O. Heikelin pyynnöstä. Kuva Markku Haverinen. Museovirasto.

Ersämordvalaistytön palmikonriipus,  jonka morsian luovutti häämenojen aikana nuoremmalle sisarelleen. Tutkimusmatkalla Volgan mutkassa oli mukana nuori taiteilija Agathon Reinholm, joka piirsi ja maalasi akvarelleja Heikelin ohjeiden mukaan. Kuva Museovirasto.

Ersämordvalaisen naisen pango-päähine edestä ja takaa. Se on koristelu punaisella korko-ompelulla, jossa kirjontakuvioiden ääriviivat on ommeltu mustalla villalangalla etupistoin. Kuviot vaihtelivat suvuittain.  Avioituneet naiset eivät saaneet kulkea päähineettä. Häämenojen aikana kampaus muutettiin ja päähän asetettiin päähine, joka pysyi pystyssä tuohisen tuen varassa. Tätä päähinettä pidettiin esikoisen syntymään asti. Tšetvertakovo, Simbirskin lääni. Agathon Reinholmin akvarelli 1884. Museovirasto.

Ersämordvalaisen morsiamen takki. Kirjontakoristeisten vaatteiden määrä oli osoitus morsiamen perheen varallisuudesta: morsiamella oli ollut aikaa ommella, eikä hänen ollut tarvinnut varattomien tapaan osallistua peltotöihin. Malyi Karmaly, Ibresinsk.  Agathon Reinholmin akvarelli 1884. Museovirasto.

Ersämordvalaisnaisten tunnusmerkki oli takaliina. Se oli vyöstä riippuva koriste, joka ommeltiin kirjontakoristeisesta osasta ja tupsuista sekä koristeltiin rahoin, helmin ja kaurikotiloin. Naiset pitivät painavaa takaliinaa raskaimmissakin töissä ja helteelläkin. Näyttäytyä takaliinatta oli käytännössä samaa kuin näyttäytyä alasti. Naiset uusivat takaliinansa vuosittain.  Novo-Semeikino, Samaran lääni. Agathon Reinholmin akvarelli 1884. Kuva Museovirasto.

Ersäläisnaisen helminauhasta riippuu risti. Helminauhoihin liitettiin usein amuletteja, kaurikotiloita, pähkinöitä tai jopa luunpalasia, joiden uskottiin suojelevan käyttäjäänsä onnettomuuksilta. Binoradka, Samaran lääni. Agathon Reinholmin akvarelli 1884.

Kuva Museovirasto.

Yksityiskohta udmurttinaisen päähineestä. Udmurttinaiset käyttivät päistään kirjottua kaitaliinaa, joka sidottiin otsalle koristeellisella otsanauhalla. Tämän päälle pantiin hapsureunainen päähine, joka koristeltiin värikkäillä tilkuilla ja nauhoilla. Tšipjä, Vjatkan lääni, 1884. Kuva Markku Haverinen. Museovirasto.

Marilaisen naisen päähineen otsakappale on koristeltu kirjonnalla, joka tehtiin mustalla langalla etupistoin ja kuvioiden sisukset täytettiin edestakaisin laakapistoin. Kutška, Vjatkan lääni. Kuva Markku Haverinen. Museovirasto.